Yritykset kohtaavat elinkaarensa aikana monenlaisia juridisia ongelmia, ja harvoin löytyy sellaista yritystä, joka ei olisi koskaan tällaisiin törmännyt. Lainsäädäntö tulee vastaan jo heti alkumetreillä yritystä perustettaessa, mutta myös yrityksen palvelutarjonnan laajentuessa, yritysjärjestelyitä tehtäessä, sopimuksia solmittaessa, sidosryhmien kanssa toimiessa ja jopa yritystoimintaa lopetettaessa.
Se on tietysti eri asia, miten näihin ongelmiin ja kysymyksiin suhtaudutaan: lakaistaanko ne maton alle odottelemaan niiden tulemista uudelleen esille vai koitetaanko niihin löytää heti ratkaisu?
Juristeina suosittelemme tietysti jälkimmäistä vaihtoehtoa. Yrityksen on tärkeää noudattaa voimassa olevaa lakia ja toimia sääntöjen mukaan, jo ensinnäkin oman maineensa suojelemiseksi. Lisäksi maton alle lakaistut juridiset ongelmat voivat aiheuttaa monenlaista harmia ja suurempia hankaluuksia jälkeenpäin niin taloudellisesti kuin rikosoikeudellisestikin tarkasteltuna.
Lainsäädäntö on pakollinen osa yrityksen toimintaa ja sillä on vaikutus moneen eri osa-alueeseen. Lainsäädännössä on kuitenkin se hyvä puoli, että vastaukset useimmiten löytyvät, jos niitä osaa etsiä. Kaikkiin juridisiin ongelmiin ei kuitenkaan löydy aina yksiselitteistä ja suoraa vastausta.
Miten juridista tiedonhakua kannattaa lähestyä, kun ongelmia ja kysymyksiä ilmenee?
Ja mistä luotettavia vastauksia löytää?
Suomessa velvoittavia oikeuslähteitä ovat kirjoitettu laki, kansalliset asetukset, viranomaisten määräykset ja päätökset, kansainväliset sopimukset sekä EU:n asetukset ja direktiivit.
Riippuen juridisen kysymyksen kontekstista ja luonteesta, vastausta voi lähteä etsimään jostakin yllä mainitusta oikeuslähteestä. Useimmiten Suomen laki onkin varsin oiva paikka aloittaa etsintä.
Suoraa vastausta löytää kuitenkaan yllättävän harvoin suoraan laista – etenkään vähänkään monimutkaisemmissa tapauksissa ja kysymyksissä. Kirjoitettu laki ei ole aukotonta ja joskus lain tulkitseminen voi olla hyvinkin hankalaa. Etenkin, jos sattuu lukemaan kohdepykälän lisäksi muitakin saman lain – saati eri lakien – pykäliä, ollaan äkkiä tilanteessa, jossa lain tulkinta ei enää olekaan niin helppoa. Laki on saatettu kirjoittaa yleislaiksi, jolloin sen säännöt ovat ohjeellisia, kestävät paremmin aikaa ja jättävät siten myös enemmän tulkinnan varaa.
Tutkitaan asiaa tarkemmin esimerkin avulla:
Esimerkiksi lain sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1016/1978) yleislausekkeen 1.1 §:n mukaan ”Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä”.
Nopeasti luettuna sääntö vaikuttaa selvältä, mutta arvata saattaa, kuinka riitaherkkä sääntö tämäkin on. Mitä tarkoitetaan ”hyvällä liiketavalla”? Lisäksi kyseinen yleislauseke ei koske mitään tietynlaista tilannetta ja menettelyä, vaan se antaa yleiset raamit monenlaisille tilanteille ja menettelyille.
Vastausta voi lähteä etsimään tähän, ja mihin tahansa muuhunkin kirjoitetun lain kohtaan, lainsäätäjän tarkoituksesta. Hallituksen esitys sisältää perusteluita lakiesityksestä, jonka eduskunta on hyväksynyt. Hallituksen esityksestä voi siis etsiä lainsäätäjän tarkoitusta, mikä voi auttaa säännön tulkinnassa. Tässä tapauksessa suunnattaisiin hallituksen esitykseen (HE 114/1978 vp.), jonka mukaan hyvänä liiketapana pidetään toiminnassaan rehellisen ja tunnollisen elinkeinonharjoittajan sellaista menettelyä, jota voidaan pitää ympäristönsä sekä etenkin kilpailijoidensa hyväksymänä menettelynä taloudellisessa toiminnassa. Hallituksen esitys tosin jättää usein, ja myös tässä tapauksessa, edelleen tilaa säännön tulkintaan. Lisäksi kannattaa muistaa, että hallituksen esitykset eivät myöskään ole ehdottoman sitovia totuuksia, vaan niistä saa nimenomaan tulkinta-apua.
Tulkinta-apua voidaan etsiä myös tuomioistuinratkaisuista. Eniten merkitystä on korkeimman oikeuden (KKO) sekä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuilla, joita kutsutaan myös ennakkopäätöksiksi. Ennakkopäätökset ovat tärkeitä, sillä yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan, jokaisen on oltava yhdenvertainen lain edessä, ja tämän vuoksi lakia tulee tulkita samoin kenen tahansa ihmisen kohdalla. Kun ennakkopäätös on annettu, antaa ratkaisu perusteluineen tulkinta-apua lain tulkitsemiseen myös tulevaisuudessa, vaikka ennakkopäätöksetkään eivät ole vahvasti velvoittavaa oikeutta. Lisäksi ennakkopäätösten konteksti on aina ymmärrettävä kunnolla, jotta voidaan arvioida, että soveltuuko kyseinen ennakkotapaus edes juuri sinua koskevan kysymyksen arvioimiseen.
Tulkinta-apua lakien koukeroiden selvittämiseksi voidaan etsiä myös oikeuskirjallisuudesta. Oikeuskirjallisuudessa oikeudenalojensa asiantuntijat ovat keränneet avukseen lain tulkinnassa muun muassa juuri edellä mainittuja hallitusten esityksiä sekä ennakkopäätöksiä, joita tarkastelemalla he tulkitsevat ja analysoivat lakia ja sen sisältöä. Oikeuskirjallisuudesta on suuri apu laintulkinnassa, mutta se ei itsessään ole sitovaa oikeutta.
Juridisen tiedonhaun askeleet:
- Kirjoitettu laki, kansalliset asetukset, EU-oikeus, kansainväliset sopimukset
- Lainsäätäjän tarkoitus
- Ennakkopäätökset
- Oikeuskirjallisuus
- Apua voi olla myös oikeusvertailusta, eri alojen vakiintuneista käytännöistä ja menettelyistä sekä viranomaisten lausunnoista.
Apua voi saada myös juristilta. Jos vastauksen etsiminen on työlästä, turhauttavaa ja tekstikin on tylsää, et löydä vastausta tai et osaa tulkita sitä – niin ei hätää. Me teemme tätä työksemme, ja autamme sinua mielellämme. Oli kysymyksesi sitten mikä tahansa, niin älä vaivaa päätäsi, vaan ota yhteyttä.
Teemme työn puolestasi, ja koukeroiden sijaan saat ymmärrettävän ja selkeän vastauksen kysymykseesi.